Mieheyden muotti


Miten miehen tulee käyttäytyä? Mitkä on miesten juttuja? Saako mies olla herkkä? Voiko naisrooleja esittävä mies olla miehekäs?



Ihan ensin, annan sinulle kullanarvoisen neuvon: älä koskaan enää mieti noita kysymyksiä. Totta kai ja totta kai voi. Mieheys ei ole mahtumista tiettyjen rajojen sisälle. Olen pohtinut paljon omaa mieheyttäni erityisesti drag show'ta tehdessäni, koska mieheyttäni jatkuvasti myös kyseenalaistetaan. Haluaisitko olla nainen? Pukeudutko naiseksi arkena? En pukeudu, vaikka sekin on ihan ok, jos joku tykkää siitä. Mä nautin miehenä olosta ja drag on mulle rooli, joka on luotu näyttämöä varten.

Olen aina ollut luonteeltani tunneherkkä, rauhallinen ja paljon asioita pohtiva. Muistan, kuinka sain näistä ominaisuuksista peruskoulussa paljon ''Oletko aineissa?'' tai ''Ootko homo?'' kommetteja. Tuohon aikaan en tuntenut olevani yksi pojista, koska olin luonteeltani niin erilainen. En pärjännyt liikuntatunneilla, vaan ne olivat jatkuvaa piinaa, kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä, jopa opettajan puolelta. En halunnut puhua kuitenkaan asiasta kenellekkään, koska sitten olisin ollut vielä kielijä. Apuni oli kuitenkin näille tyypeille erittäin tervetullutta kuvaamataidon tai äidinkielen tunneilla, joissa luova ja herkkä oli vahvoilla. Arvaatte varmaan olinko motivoitunut auttamaan?

Nämä kokemukset ovat takuulla vaikuttaneet omaan mieskuvaani. Suurin osa ystävistäni on naisia, koska jännitän miesten seuraa paljon enemmän. Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen, että olen saanut myös luotettavia, mukavia miesystäviä. Olen aikuisiällä alkanut todella pohtimaan näitä asioita ja tekemään töitä sen eteen, etten asettaisi itseäni ulkopuoliseksi joskus tapahtuneiden kokemusten vuoksi.

Yksi vaikeimmista asioista on ollut, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, liikunta. Pohdin vuosia, että voisin alkaa käymään kuntosalilla. Kuntokeskus Motivus pyysi minua pikkujoulukeikalle ja sovimme, että saan kuntosalikortin palkkioksi. Se sinetöi päätöksen, salille on lähdettävä! Jännitin salille menoa ihan älyttömästi. Pyysin kaverin mukaan, joka oli käynyt salilla aiemminkin. En tajunnut mistään mitään, mietin kokoajan mitä muut musta ajattelevat ja varmaan kohta nauravat. Valtava häpeä, pelko ja ahdistus. Ja tämä kaikki tapahtui vaan mun pään sisällä. Ei ole ihan tuulesta temmattua, että vuosia sitten tapahtuneet kokemukset vaikuttavat pitkään sun tulevaisuuteen.

Aloin käymään salilla yksin. En uskaltanut kysyä apua, koska pelkäsin joutuvani tuomituksi ja arvosteltavaksi. Kävin melko usein ja seurasin mitä muut tekee. Katsoin netistä ohjeita ja luin laitteissa olevia neuvoja. Hiljalleen muodostui rutiini ja kunto hieman kasvoikin. Olin käynyt salilla omatoimisesti muutaman vuoden ajan, kunnes päätin ottaa yhteyttä personal traineriin. Teimme etävalmennuksen kautta minulle ohjelman ja sain selkeät ohjeet sekä jatkuvan sähköpostituen. Tästä tuli minulle henkisesti valtava apu. Oli ekaa kertaa ammattilainen, jolle pystyin puhumaan liikuntaan liittyvistä epävarmuuksistani. Huomasin, että ne epävarmuudet olivat paljon epävarmuutta omasta paikastani miesten joukossa, siitä miten muut suhtautuvat minuun ja miten suhtaudun kehooni. Olin ajatellut, ettei minulla ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin muilla. Sitten hiljalleen tajusin, että minä voin olla ihan yhtä miehekäs, ihan yhtä urheilullinen ja ihan yhtä teknisesti taitava kuin muutkin tällä salilla. Se helpotti oloa valtavasti.

Epävarmuus on nostanut päätään kuitenkin aika-ajoin edelleen. Hankin pari vuotta sitten pt:n lähivalmennuksen. Halusin kehittyä teknisesti, joten tarvitsin opastajan viereen neuvomaan. Olin niin epämukavuusalueellani, koska nyt olin tilanteessa, jossa joku puuttuu suoraan siihen mitä teen. Iskeekö taas ne epämiellyttävät muistot ja fiilikset? Päätin olla ajattelematta sitä. Valmentaja oli minua varten, jotta minulla on mahdollisuus kehittyä.

Nyt muutama vuosi myöhemmin koen oloni paljon varmemmaksi ja onnellisemmaksi. Olen paljon enemmän sinut oman kehoni kanssa. Menen mielelläni kuntosalille ja koen olevani yksi niistä jäbistä, jotka siellä treenaa. Olen teknisesti varmasti yhtä taitava kuin suurin osa niistä.

Käytin tässä tekstissä nyt esimerkkinä liikuntaa, koska kehollisuus on ollut vahvasti yhteydessä epävarmuuksiini omasta mieheydestä. Olen jopa alkanut hoksaamaan, että joskus ihmiset saattavat katsoa minua kadulla siksi, että olen tyytyväinen omaan itseeni ja näytän hyvältä juuri tällaisena. Ja mitä sitten, jos vatsa välillä pömpöttää. Naura sille ja tee töitä sen eteen, että se pömpöttäisi huomenna hieman vähemmän.

Kesäterkuin, Ville

Kommentit