Hyi miltä mie näytän!

Ulkonäkö on yksi arimmista aiheista, varmaan isolle osalle meistä. Tämä aihe ei todellakaan kosketa pelkästään naisia. Some on luonut entistä kovemmat paineet myös miehille. Miksi me ihailemme aina muita mutta itsellemme olemme armottomia? 

Katson peiliin ja saatan nähdä vain finnit, turvonneen vatsan, jenkkakahvat, kaksoisleuan, rumat varpaat, liian pyöreät leukaperät… Niin, lista on ihan loputon. Olen armoton itseäni kohtaan, myönnän sen, mutta niin on monet muutkin. Miksi me inhoamme peilikuvaamme niin paljon? Miksi haluamme näyttää toiselta ihmiseltä? Miksi näemme vain virheet?

Sanotaan, että ulkonäköpaineet helpottavat iän myötä. Se kuulostaa todellakin helpottavalta. Silti kuulen jatkuvasti erityisesti keski-ikäisten (erityisesti naisten) mollaavan ulkonäköään. Helpottaako siis todella?

Avaat puhelimesi kameran. Ensimmäinen reaktiosi yleensä on Hyi miltä mie näytän! ja korjaat äkkiä asentoa, ilmettä, valaistusta, harot hiuksiasi ja laitat ehkä jonkun filtterin päälle? Sitten pystyy jo katsomaan. Eikö?

Huomaan selaavani jatkuvasti Instagramin feediä. Vastaan tulee käsiteltyjä kuvia ja upeita vartaloita. Katson omia kuviani ja mietin miksi en näytä samalta. Some saa olon, etten kelpaa kenellekkään tämän näköisenä. Some vääristää meidän minäkuvaamme ja suhdetta kehoomme. Siksi hautaamme kuvamme lukuisten filttereiden alle.

Jos heittäydyn leikkiin ja mietin mitä tahtoisin itsessäni ja ulkonäössäni muuttaa, niin tahtoisin saada rasvaa alemmaksi ja saada hieman lisää lihaksia. Okei, tämä on asia, johon voin vaikuttaa ja työskentelen jo tavoitteen eteen. Prosessi on kuitenkin hidas enkä tule koskaan näyttämään niiltä, joita feedeissä ihailen. Nuoren miehen kauneusihanne on olla rasvaton ja lihaksikas. Kulmikas, menestynyt, trimmattu. Ja taas lähdetään kierteeseen, jossa vertailee itseään muihin.

Välillä on myös päiviä, jolloin on olo, että näytän kivalta. Niin sanottuja ''hyvänaamapäiviä''. Sellaisia päiviä saisi olla useammin.  

Otetaanko siispä yhdessä haaste ja mietitään mitkä asiat ovat ulkonäössämme kivoja juttuja? Niitä löytyy takuulla. Ihan jokaiselta. Jos silti antauduit ajattelemaan No minussa nyt ei ole mitään kivaa, niin olet väärässä. Ajattelusi on vääristynyt ja sinun on syytä korjata ajatteluasi. Aloita heti. Keksi edes yksi pieni asia ja se on askel oikeaan suuntaan. 

Minulla on pitkät tummat ripset, isot kauniit silmät, minulla on tuuheat ja hyväkuntoiset hiukset, kivanmuotoiset huulet, siistit kulmakarvat, joita ei ole tarvinnut muotoilla tai nyppiä ikinä, pitkät ja kapeat pianonsoittajan sormet, symmetriset kasvot ja olen sopivan pituinen. Heti löytyi monta kivaa asiaa itsestäni. Pinkit korkokengät -blogin Maiju muistuttaakin aina, että joka päivä pitää sanoa itselleen olevansa sairaan hyvän näkönen. Niin pitää.

Joka päivä pitää sanoa itselleen olevansa sairaan hyvän näkönen.

Välillä on oikeasti myös päiviä, jolloin koen näyttäväni tosi kivalta. Niin sanottuja ''hyvänaamapäiviä''. Sellaisia päiviä saisi olla useammin. Elämän ei todellakaan pitäisi kuitenkaan pyöriä ulkonäön ympärillä. Elämä on elämistä, kokemista ja nauttimista varten. Toiset ihmiset näkevät iloisen asenteesi kauneutena ja hehkuna.

Oletko muuten miettinyt, että kadulla päät kääntyvätkin kohdallasi yllättävän usein vain siksi, että näytät ihan todella hyvältä? Nyt sinun vuoro, mistä sinä pidät itsessäsi?

Terkuin, Ville