Tunnesyöjän päiväkirja

Pitäisi saada painoa pois. Pitäisi liikkua enemmän. Pitäisi mahtua pienempiin vaatteisiin. Miksi minä olen aina niin saamaton ja muut niin aktiivisia? Miksi muut näyttää paremmalta? Kuulostaako tutulta? Nämä mantrat soi minunkin päässä. 

On kulunut noin vuosi siitä, kun olin ravintovalmennuksessa ja dieetillä. Painoa oli kertynyt huomaamatta, vaikka liikuin kyllä. Tuntuu hassulta, että ihminen tarvitsee valmennusta syömiseen. Mutta niin moni tarvitsee, koska valikoimaa ja tietoa on nykyään valtavasti. Ruokavalion suhteen minulla oli erityisesti rasvojen, hiilihydraattien ja proteiinin suhde vääränlainen ja opin muodostamaan ateriani paremmin. Helposti esimerkiksi ''hyviä rasvoja'' tulee käytettyä liikaa päivittäiseen energiantarpeeseen nähden. Laihduin, mutta heti valmennuksen jälkeen paino alkoi jälleen nousta. Ajattelin, että ei kai nyt pieni herkuttelu heti painoa nosta. Ei nosta, mutta kun sitä tapahtuu monta kertaa viikossa monen ihmisen kanssa.

Sanotaan, että myös stressi vaikuttaa painoon. Eli ei saisi myöskään stressata lihomistaan, koska lihoo entisestään. Olen päättänyt, etten aio enää stressata syömisestä. Ei sellainen ole normaalia elämää. Terveellinen perusruoka riittää, mutta entä sitten ne herkut jotka vaanii joka tilanteessa? Pitäisi myös muistaa liikkua runsaasti, mutta entä jos joskus raskaan työputken keskellä väsyttää? Silloin on tärkeämpää levätä. Lepo on tärkeää painonhallinnalle, mutta levätessä tulee taas herkuteltua enemmän. Siksi, että se on lepoa ja siksi, että se ''piristää''. Loputon kierre on siis valmis. ''Kyllähän sitä välillä voi.'' Tämä lause on itsepetosta parhaimmillaan, koska se välillä lipsuu helposti seitsemään päivään viikossa.

''Kyllähän sitä välillä voi.''

Kuten jo aiemmin todettua: ruoka on kaiken a ja o. Suhdetta ruokaan täytyy siis muuttaa. Tiedän, että olen tunnesyöjä. Ja tunnesyöntiin liittyy usein juuri ne herkut, kuten karkit, jäätelöt ja muut ihanat jutut. Eivät ne tarjoa kuin hetkellistä huumaa. Hetken huulilla, ikuisesti lantiolla on kyllä aika paikkaansa pitävä lausahdus. 

Otan nyt tavoitteen. Elokuusta alkaen karsin ruokavaliostani herkut arjesta pois ja pidän nykyisen liikuntarytmini (noin 5 kertaa viikossa). Katsotaan mikä vaikutus kehoon ja oloon on esimerkiksi parin kuukauden päästä. Onko sinulla hyviä vinkkejä, jotka ovat auttaneet painonhallinnassa? Miten olet päässyt herkkuhimoista eroon?

terkuin, Ville